Vaikka melkonen yön ninja olenkin, niin seinäkiipeilyä en ole koettanut varmaan ala-aste aikojen jälkeen. Silloinhan olin varsinainen kiipeilyhullu ja valloitin joka puun. Mutta se siitä muistelosta, koska nyt on tuoreempaa tietoa tästä päräyttävän pumpin tarjoavasta lajista.
Jotenkin ajattelin, että kiipely on luultavasti melko kevyttä hommaa, vaikka tietysti näppivoimat siinä on oltava aivan järkyttävät. Ja joo, oikeassa olin viuhuessani seinän korkeimmille otteille saakka varsin vaivattomasti. Kunnes sitten siirryin kaltevalle seinälle...
TERVE mä sanon! Kättä et saa mihinkään kunnolla, jalat on vaan tiellä ja mietit pitäiskö tässä nyt kiivetä pelkkien käsien avulla vai mikä on tarkotus? Käsi on jossakin hikisen pienessä kiellekkeessä, josta koetat saada edes jotain otetta mutta ei, mätkähdät alas patjalle. Joku 20
minuuttia erilaisilla seinillä on saanut aikaan sen, että sormet ei tahdo enää oikein suoristua ja käsivarret on jo hyvän aikaa sitten muuttuneet tunnottomiksi pötkylöiksi.Oikein hävettää kun ei pystykään kiipeämään ihan minne haluaa, sormissa ei yksinkertaisesti riitä puristusvoimaa enää muutamien metrien matkan jälkeen. Vaikka hirveällä tuurilla onnistuu huitaisemaan kätensä johonkin kunnon koukkuun mistä saa pidettyä koko kädellä kiinni, niin silti seuraava pelkkiä sormenpäitä kutkutteleva ote on liikaa ja joutuu nöyrtymään.
Tästä huolimatta kiipeily vaikutti tosi hauskalta, eikä se ole mitään AIROOPISTA vässykkäliikuntaa. Sanoisin että kiipeily on erittäin miehekästä toimintaa ja kieltämättä ihan hyvä fiiliskin tulee, kun pääsee lapsille tarkoitetun seinän ylös.
Tänään oli silti pakko käydä salilla, koska eihän lihakset kasva ilman OIKEAA ärsykettä. Siis RAUTAA!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti