Syö niin paljon kuin jaksat!

"Kylläpä on nälkä", tuumaa Pervo-Ara heti herättyään mukavalta vuodesohvalta Kuopiosta . Edellisestä ruokailusta on kulunut jo koko yö, eli ainakin kahdeksan tuntia, joten olisi ihme ellei keho huutaisi tässä vaiheessa tankkausta!

Tästä innostuneena Arvo heittää ilmoille maukkaalta kuulostavan idean kunnon ruokailumaratonista, sillä eihän Kuopioon asti viitsi kutistumaan tulla. Miehellä on ilmeisesti aivan järkyttävä nälkä, koska tarkoituksena olisi ahtaa kynäniskat niin täyteen apetta yhden päivän aikana kuin suinkin vain on mahdollista. Pakko tähän haasteeseen on tarttua, nyt on treenipäiväkin!

Aamulla on saatava paljon nopeasti hyödynnettävää energiaa, joten töräytän puurot pörisemään samalla kun Ara upottaa jo ensimmäistä ruispalalättyä naamaansa. Vaikka puuro on lautasella ihan parin minuutin päästä, Aran on kertakaikkiaan pakko saada jotain täytettä kurnivaan mahaansa, käsittämätöntä.

Samalla kun kaivan maitorahkoja jääkaapista ja etsin lisäpurkkeja maitoa on Ara koonnut meille mukavan satsin vitamiineja, kalaöljyä, magnesiumia ja BCAA:ta naposteltavaksi nappien muodossa. Tabut hujahtavat sisään vauhdilla ja itse ruokakin on nyt pöydässä.

Vitamiineja kannattaa syödä, eikä kalaöljykään ole hölmöläisten hommia. En muista olleeni kovinkaan montaa kertaa kipeänä sen jälkeen kun aloin lurauttamaan pientä lusikallista kalaöljyä aamuisin kurkustani alas. Liekö lumevaikutus vai herkullinen maku mikä on pitänyt taudit poissa, ei sen väliä.




Ruokaisan päivän aamupala alkaa siis seuraavalla setillä per mies:

- 2 dl kaurahiutaleita veteen keitettynä
- 1 rkl rypsiöljyä
- 1/2 dl mehukeittoa puuroon (kaloritonta, hyi helv....)
- 1 prk maitorahkaa
- 1/2 l kevytmaitoa

Arvo-Pera mietiskeli rahkaa nauttiessaan josko tästä sittenkään sai tarpeeksi energiaa. Koetin tyynnytellä selvästi huolestunutta Arskaa, koska kyllä me vielä päivän aikana saataisiin pikkusen syötyä.

"Pakko meidän on levätä, mulla ei ainakaan liiku rauta täydellä mahalla", heitti Ara mahaansa taputellen tutuksi tulleelta sohvalta. Noh, levätään sitten ja niinhän se on että pieni lepo tekee aina terää.

Noin puolen tunnin kuluttua Arvo kaivoi kasseistaan jännittävän yllärin, BSN N.O. Xplode treenibuusterin. Mitäs mitäs, eikös nuo ole niitä kiellettyjä PROTEIINEJA? Kuulemma tämä on ihan sallittua tavaraa, vaikka ainakin haju purkkia raottaessa on vähintäänkin hirveä. Vähän skeptisesti suhtautuen kumoan kurkustani Aran sheikkaaman mikstuuran, eikä makua voi kehua hajua paremmaksi. Naureskellen Arska sanoo, että tämä sitten laittaa elimistön toimimaan, joten odotetaan vielä hetki ennen kuin suunnataan levytankojen alle. Eikä varoittelut olleet paskapuhetta!

Hädin tuskin 15 minuuttia sisällä vanhennuttuaan buusteri laittoa mahan tutisemaan, eikä parin harppauksen matka vessaan ole koskaan mennyt noin nopeasti. Ara nauraa lattialla kippurassa ensikertalaisen kohtaloa samalla kun istun ihmeissäni pöntöllä. Noh, ainakin on suoli tyhjä ennen treeniä.

Sali oli taas mukavan tyhjä ja lämmittelyjen jälkeen käytiin kiinni Ison-Arskan G6 ohjelmaan. Ara koekuormitti tankoa 11okg asti näteillä kyykyillä heti alkuun, kyllä käy kateeksi! Koska molemmilla meillä on enemmän tai vähemmän paikat rempsallaan käsissä, päätettiin korvata penkki käsipainopenalla, jossa Ara jälleen nepitti todella helppoja toistoja 30kg limput kourissaan. Itse tein 3x10 23,5kg käsipainoilla, keskittyen ultrahitaaseen negatiiviseen ja räjähtävään työntöön. Vikalla sarjalla Arska vielä auttoi kaksi extratoistoa, hyhhyi mikä polte siitä tuli!

Sitten napattiin kolme settiä piinaavia leukoja, jonka jälkeen oli vuorossa yksi suosikkiliikkeistäni eli pystypunnerus niskan takaa. Olkapääpumppailun kruunasi se, että Aran piti kuvata neljäs eli viimeinen sarja, mutta tekniikkamiehenä kämmäsi kuvauksen. Oli siis pakko vetästä vielä viides setti, jolloin tuo tyttöjen lentopallojoukkueen käyttämä 42,5kg alkoi jo tuntumaan. Niin ja kiitokset vielä Aralle tsemppauksista!



Vielä hauiskäännöt ja kädet tutisi mukavasti. Ehdittiin jo kantaa lisäpainot vatsalihaspaikalle, kun keksittiin vanha kunnon dragon flag. Ja voi elämänkevät mikä tappajaliike se on näin salikauden ekalla yrittämällä!! Tein kaksi settiä kolmosia, eikä koko pään räjähtäminen käynyt kaukana, saati silmien pullistuminen kuopistaan. Arska ei ollut liikettä koskaan fiilannut, joten otti muutaman setin pelkkiä negatiivisia eikä kuolemantuskissaan uskaltanut edes katsoa paitansa alle tarkistaakseen vieläkö vatsalihakset ovat yhtenä palana.

Ja mikä palkinto oli vetää palkkari pärstään tämän rääkin jälkeen! Nyt kunnon lepo ennen kuin taas syötäisiin ja PALJON.

Koska nyt oli todellakin tarkoitus viedä ruipeloiden energiansaanti äärirajoille, suuntasimme Raxin pizzabuffettiin hirmuisella nälällä varustettuna.

Viereisessä kuvassa annokset, joissa kyllä oli syömistä. Plussaa Raxille raejuustosta, se oli nannaa!

"Mulla on laktoosi-intoleranssi, mutta antaa paskan lentää, massaa on saatava", nauraa Ara ja ahtaa vielä jälkkäriksi tursuttamaansa erittäin kermaista pehmistä pläsiinsä. Pakko oli itsekin todeta jäätelön olevan melkein kermavaahtoakin tanakampaa tavaraa, mutta alas se taistellen meni. Silmätkin seisoi jo päässä, ei enää verta riittäny sinne asti.

Kello oli tässä vaiheessa viisi ja päällä erittäin kova ähky. Huh. Huh. Kuollaankohan me? Nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin levätä, sillä takaisin kämpille pääseminen oli jo tuskan takana. Tämä infernaalinen täyteläisyyden multihuipentuma tuntui vain kestävän ja kestävän, joten ajateltiin helpottaa sitä kevyellä liikunnalla. Alla ara näyttää uuden version laaser-flipistä, ilmeisesti mahassa oli vielä noin kymmenen kiloa extraa, koska mies ei tuota korkeammalle onnistu nousemaan.



Mutta ei niin ei, ähky on ja pysyy. Koska liikunta ei tähän auttanut, niin ehkä munkki ja pulla herättelisivät ruuansulatuksen taas toimimaan! Energiamäärä otti taas pienen harppauksen eteenpäin, mutta ei tuon munkin makua enää jaksanut fiilistellä. "Hahaha, tuntuu niin kuin tankkaisi täyttä autoa" kuvaili Arvo-Pera fiilistään, enkä voinut kuin myötäillä näitä tuntemuksia.



"Ollaankos me edes syöty mitenkään hirveän paljon tänään, mä ainakin pystyn vielä puhumaan ihan hyvin", tokaisi Ara päätään rapsuttaen. Onneksi jääkaapista löytyi hyvää possunleikettä, jota paistettiin kevyeksi iltapalaksi nautittavaksi maidon ja salaatin kera. Nyt viimeistään maha sanoi "kiitos, MUTTA ÄLKÄÄ NYT VI**U SYÖKÖ ENÄÄ!!"

Olikin jo aika mennä nukkumaan rankan päivän jälkeen. Ja muuten sen on ihan huuhaa-puhetta että tyhjä suoli olisi paras tyyny. Kyllä se on tyyny, eikä täydessä mahassakaan mitään vikaa ole.

Tänään tsekattiin eilisen energiansaanti ja mielestämme onnistuttiin ihan hyvin aloittelija-ahtajiksi. Kokonaisuudessaan kasattiin seuraava voimamäärä miestä kohden:

Energiaa 6243 kcal
Hiilihydraattia 463 grammaa
Proteiinia 430 grammaa
Rasvaa 272 grammaa

Ei tätä ihan tavaksi voi ottaa, normaalistikin järkevien ruokien syöminen on kovaa työtä, mutta tämä oli jo urakka! Mutta tulipahan kokeiltua, eipähän ole palautuminen jäänyt ravinnonpuutteesta kiinni hehheh.

Loppuun vielä hauska video, heippa!



- Matti & Pervo-Ara